Tiesinkö jo syntymässä mitä tämä tulisi olemaan?

Sainko jo silloin kahdet kasvot, heille ja itselleni?

Sekoitinko ne jossain vaiheessa keskenään?

Siksikö tämä on ollut niin vaikeaa.

Näytän heille juuri ne paikat mihin minua sattuu

ja ne iskevät piikkinsä juuri sinne.

Siksikö en aina ymmärrä ilmeitäni?

Miksi nauran silloin kun eniten koskee?

Menikö se jo alusta väärin?

Vai pelkäsinkö vain niin paljon paljastumista

että löin kaiken heidän eteensä,tuossa ottakaa

ja he ottivat, raastoivat ja silppusivat

jättivät sitten yksin kasvojeni kanssa ja minä vain puin ilmeet väärinpäin?